Itselleni liikunta ei ole ikinä ollut mitenkään yksiselitteinen asia. Pidän siitä, en pidä siitä. Jos liikun, ajattelen että tämähän on mukavaa, pitäisi tehdä useammin. Jos en, ajattelen että en jaksa, ei kiinnosta, taidan jäädä istumaan tähän.

   Ehkä siinä on eniten kyse poistumisesta mukavuusalueeltani, siitä että ottaa tosissaan niskasta kiinni ja lähtee. Silloin kaikki menee oikeinkin hyvin ja lopussa mieli on hyvä ja pirteä. Pitää saada aikaan hyvä oravanpyörä, mutta siitä on myös helppo hypätä pois.

  Sitten on myös se ravinto ja kaikki muut niin höpö höpö- jutut, joista on niin kovin vaikea saada kiinni ja pysyä niissä.  Aina tulee kiusaus ja sitten ollaan taas väärillä raiteilla.

 Kaikki olisi periaatteessa hyvinkin yksinkertaista, mutta psykologinen puoli laittaa aina vastaan.
 

Tilanteeni on se, että olen päässyt vaiheeseen, jossa painoni olen saanut kuriin. En ole vielä tyytyväinen, mutta olen niin lähellä tyytyväisyyttä. Liikunta ja muut hyvät tavat ovat kuitenkin enemmän tai vähemmän kausiluontoisia. Olen lukenut hirveästi tietoa liikunnasta, ravinnosta ja hyvistä elämäntavoista. Ne ovat kaikki periaatteessa hallussa, mutta tietoisuus niistä on vaikeaa. Siis teoria ok, käytäntö ei.

  Tässä on nyt kyse siitä, että vaikka paino on hoidettu, haluan oppia kokonaisvaltaisesti ns. hyville tavoille. Haluan päästä kunnolla siihen oravanpyörään ja pysyä siinä lopullisesti.